|
|
|
|
Best Poems From
ERHARD HANS JOSEF LANG
(January 8,1957)
|
|
| |
|
|
85.
|
Uuno Kailas - Contemplation (translation)
Above my head a new day doesn't clear up, it brings the old clouds.
And each new day here is a small eternity.
It's lingering at my door, like a poor wife, to walk off, -
or it is, as if it were rising from my dreams, as though it were a
ghost.
It might not have anything to give to me out of its hands of being one
that died away.
I don't have an eye ogling for heaven or earth,
I see but the range of the clouds.
It doesn't dissolve, it doesn't clear up;
the new day brings the old clouds.
Life isn't getting on, not by the span of a hand -
there's only flowing time's stream.
My life! your grand solstice has come.
Like an island, now my heart is - after swaying with the waves - a
sea, so immobile, having embraced a shadow-life.
The wine of the veins, the blood, does not strike a fire as before.
The land's spring time calls the country's grasses and trees to life,
and so my other brothers, -
I, for one, remained leafless, -
but, oh my life! I grant you have a solstice.
Although the eye does search for the east -
it does not do so from the extremes of time's stream.
Its look does not dash as far as for the shelter of a morning,
to the moment a-coming.
It does not believe in the good luck that a wave brings, not in
events of accident.
Away from the squirmings of hope,
and from the shores shimmering of a new day,
it turned itself around facing another stream and another side of east.
For me, time has nothing to give,
not out of its hands of a stranger.
Now my heart only carries on its fate by itself.
The sea of phenomena doesn't wash its banks temptingly.
It claims the silence and hears only that.
If mornings still shine on in it, and the blue in the sky,
this spring, by itself, had but been as what had been that fall.
An island of a deep sea, it is similar to a pearly shell:
if a good pearl is to be created, it will be created so out of its
pain.
Like stocks of semen that live in their dying, it sleeps - and does
not sleep:
it is sipping power from its sleep.
And once being free of pain, it will wake up to a new life -
like a mute flute, it is waiting for its melody.
transl. by Erhard Lang from Finland's 'fire-bearer' poet Uuno Kailas'
(1901 -1933) original in the latter's native Finnish:
CONTEMPLATION
Ei seesty pääni päällä, tuo vanhat pilvet päivä uus.
Ja joka päivä täällä on pieni ikuisuus.
Se viipyy ovellani, kuin köyhä vaimo, menee pois, -
tai on, kuin unistani se nousis, aave ois.
Ei mitään antaa saata se mulle kuolleen-käsistään.
En taivast' enkä maata, vaan pilvipiirin nään.
Ei haihdu se, ei seesty;
uus päivä vanhat pilvet tuo.
Ei vaaksaa elo eesty -
vain virtaa ajan vuo.
On tullut, elämäni, suur päivänseisaukses sun.
Kuin saarta, sydäntäni nyt - jälkeen aaltoilun - on varjo-elon meri,
niin liikkumaton, syleillyt.
Ei suonten viini, veri, kuin ennen polta nyt.
Maan ruohoja ja puita maan kevät kutsuu elämään ja veljiäni muita, -
mä lehdettömäks jään. -
Mut, elämäni, pitää sun päivänseisausta suon.
Vaikk' etsii silmä itää - ei äärelt' ajan vuon.
Ei kiidä aamun huomaan sen katse, hetkeen tulevaan.
Ei usko aallon tuomaan se onneen, sattumaan.
Pois toivon kuplain luota ja aamun rantain päilyväin se kääntyi toista
vuota ja toista itää päin.
Ei aika mulle antaa voi mitään vieraan-käsistään.
Nyt kohtaloaan kantaa vain sydän itsessään.
Ei ilmiöiden meri sen rantaa huuhdo houkuttain.
Se hiljaisuuden peri ja kuulee sitä vain.
Jos sille siintelevät viel' aamut, taivaan sinisyys, on itselleen se
kevät kuin ollut on se syys.
Se, saari meren syvän, on näkinkengän kaltainen:
jos luo se helmen hyvän, luo kivustaan se sen.
Kuin siemenien suku, jok' elää kuolemisessaan, se nukkuu - eikä nuku:
juo voiman unestaan.
Ja kerran tuskaa vailla se herää uuteen elämään -
nyt mykän huilun lailla vain vartoo säveltään.
Uuno Kailas
Erhard Hans Josef Lang
|
| |
|
|
| |
|
| |
|
|
86.
|
Uuno Kailas - The Day Tomorrow (translation)
The sun of today isn't yet there for you,
he still sees on your wrists the shame of a trace of fetters,
and the brandings of yesterday on your forehead.
Today - a wasteland that swallows up all the oases:
the dreams of joy and about the sun.
A quicksand brought by the wind onto lips blotted by thirst.
However:
from behind the iron grid a look,
the look of a human -
like a flame that kindles itself in ashes.
Still filled with the battle of pain and joy,
yet sure of its victory,
ready for a tomorrow,
drunk with a light not yet born.
Like a loud call from a far distance to another:
- See the traces of nails on our hands,
that are arisen to divide today's prison.
Listen to the thunderlight of our souls:
it is a fire from heaven,
and it enkindles a day of tomorrow
to who's been formerly offering sacrifices
in a sun which is to come - soon to come -
and which will kiss all rich hearts.
Der Tag Morgen
Die Sonne am Tage heute gibt es nicht wegen dir:
sie sieht immer noch an deinen Gelenken
die Schmach der Spur von Fesseln
und auf deiner Stirn Brandmale eines gestrigen Tages.
Das Heute - eine Einöde, welche alle Oasen aufschluckt:
Träume von Freude und der Sonne.
Ein vom Wind hergebrachter Treibsand
auf von Durst zerschundenen Lippen.
Jedoch:
von hinter dem eisernen Gitter her ein Herüberblicken,
eines Menschen Blicken -
wie ein Flammen, das sich in der Asche entzündet.
Noch voll des Kampfes um Pein und Freude,
doch siegessicher,
bereit für einen Morgen,
berauscht am noch nicht entstandenen Licht.
Wie ein Zurufen aus einer Ferne zu einer andern hin:
- Sehet die Nagelspuren an unseren Handen,
welche erhoben sind, um das Gefängnis des Tages heute zu zerteilen.
Höret das Blitzen unserer Seelen:
dies ist ein Feuer vom Himmel
und es wird dem einstigen Opfer eine Sonne eines morgigen Tages entfachen,
die kommt - bald kommen wird -
und all die reichen Herzen küsst.
A poem by Uuno Kailas (1901 - 1933) , poet of Finland's Firebearer
movement, translated into English and German by Erhard Hans Josef Lang
HUOMISPÄIVÄ.
Tämänpäiväinen aurinko
ei ole sinua varten:
se näkee vielä
ranteissasi kahleenjälkien häpeän
ja otsallasi eilispäivän polttomerkit.
Tänään - erämaa
joka nielee kaikki keitaat:
unet ilosta ja auringosta.
Tuulen tuomaa lentohiekkaa
janon runtelemille huulille.
Mutta:
rautaristikon takaa
katse,
ihmisen katse -
niinkuin liekki joka syttyy tuhkaan.
Vielä täynnä
tuskan ja ilon taistelua,
mutta voitonvarma,
huomisen-altis,
juopunut syntymättömästä valosta.
Niinkuin huuto
etäisyydestä toiseen:
- Nähkää naulanjäljet käsissämme,
jotka ovat kohonneet
jaoittamaan tämänpäivän vankilaa.
Kuulkaa sielujemme salamaa:
se on tuli taivaasta
ja sytyttää esiuhrin huomispäivän auringolle,
joka tulee - on _pian_ tuleva -
ja suutelee kaikkia rikkaita sydämiä.
Uuno Kailas
Erhard Hans Josef Lang
|
| |
|
|
| |
|
| |
|
|
87.
|
Uuno Kailas In The Bloom Of His Youth - At The Height Of Summer (translation with original)
How wonderful to be lolling about here.
Spreading one's limbs on the palm of a rock's hand.
In the nude.
Just back from a swim.
Strands of wet hair still on my forehead.
It's summer here.
Next to nearest, above and in front.
While frolicking among corollas of pink carnation.
With the cheeks steeped into the strawberry rouge.
Yelling one's joy out into the air like a mockingbird's song on the beach.
You just stretch out your hand, and watch -
it is full of summer!
How wonderful to be here.
Watching the busy ants' toiling through summer.
Without a thought in mind.
The sky above, a tent-like silken blue.
In the horizon a golden coin glittering gorgeous.
Already one's skin has become ripened leather, indeed it has, already,
verily a baking oven of the Creator's
this rock.
* * * * *
translated after the origingal by Uuno Kailas (1901 - 1933) , a poet of
Finland's Firebearer era:
KESKIKESÄLLÄ
Tähän on ihana oikaista.
Kallion kämmenelle.
Alastomana.
Uimasta päästyä juuri.
Otsalla vielä märkien hiusten liuta.
Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen lauluna rantarastaan.
Kurotat kätesi vain ja kas -
se on kesää täynnä!
Tässä on ihana olla.
Kesäkiireitä katsellen muurahaisten.
Tämä on onnea, tämä.
Katsella.
Aatoksitta.
Taivas telttana yllä niinkuin sininen silkka.
Katossa huikean kiiltävä kultaraha.
On nyt nahka jo kypsä, on totta maarin, jo, jopa onkin Luojan leivinuuni
kallio tämä.
by Uuno Kailas
translated into English by Erhard Hans Josef Lang
Erhard Hans Josef Lang
|
| |
|
|
| |
|
| |
|
|
88.
|
Why Things Don't Think Of Us, Too, In Return?
Why not let troubled things talk and hold council with you?
Or do you relish the birth-pangs' banging between clashes?
Things can't talk, yes, or can they? !
You may only proffer your own fantasy
To give them a mouth-piece?
What are we then?
Just simply a piece of flesh, sensing the numbness of the chair we sit on?
Or are we the brain in the chair? !
I found it not to be a madman's pass-time, only, to let things talk to me through myself:
That perilous leaning tower did exactly not tumble over me when I walked past,
As I had beseeched it not to do so.
And be it that I was just delayed for its fateful fall for speaking my prayers.
And, as a trusting thanks-giver, I find,
I'm yet faring best with things.
And how sweet things may talk to one!
And then they won't talk more than I want them to.
And let us not forget: people are things, too!
And they say, all is in one.
Things called it god.
Erhard Hans Josef Lang
|
| |
|
|
|
|
|
|